tag:blogger.com,1999:blog-2807836344089917172011-07-28T14:51:42.364-07:00Järjestöjyrähttp://www.blogger.com/profile/03055104484066809940noreply@blogger.comBlogger11100tag:blogger.com,1999:blog-280783634408991717.post-195865696153975862010-02-08T12:50:00.000-08:002010-02-08T12:56:14.016-08:00Järjestötyö on useimmiten hyvin palkitsevaa. Sitä saa kicksejä siitä, kun on osannut vetää oikeista naruista ja keksinyt oikeat argumentit oikeille tyypeille, ja saanut jonkun asian läpi. Usein tätä pientä voittoa ennen on argumenttipatteristoja hiottu kuukausitolkulla, tai asiaa on ainakin toimistolla pyöritelty kuukausitolkulla. Sitten kun joku on oikeasti hionut kaikki loppuun saakka, niin joku on uskaltanut soittaa sille päättäjälle (tai siis sen sihteerille, tai paremminkin jollekin tutun tutulle joka ehkä saattaisi tietää kuka asiasta päättää), ja tapaaminen on sovittu. Tai sitten asiaa on hinkattu työryhmässä helvetin kauan eteenpäin.<br /><br />Kun se työvoitto on lopulta saatu, asiasta iloitsee lähtökohtaisesti vain ne, jotka ovat olleet mukana asiaa eteenpäin viemässä. Jostain syystä päätöksen tultua se alkaa vituttaan kaikkia muita. Myös niitä, joiden elämää päätös vie eteenpäin. Tämä on jännittävä ilmiö järjestökentällä.<br /><br />Tämän sekavan tekstin jälkeen kysymys kuuluu: miksi helvetissä järjestötöitä tehdään, ja vielä puoli-ilmaiseksi, luottamustoimena, eli ilman työaikaa?<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/280783634408991717-19586569615397586?l=hallituslainen.blogspot.com' alt='' /></div>Järjestöjyrähttp://www.blogger.com/profile/03055104484066809940noreply@blogger.com0